Mennyt viikko oli hyvien kohtaamisten viikko. Monien ystävien kanssa vietettyjen hyvien hetkien lisäksi sattui kohdalle useampi eriskummallinen työkohtaaminen. Tapaamiset muuttuivat aivan muuksi kuin alunperin oli suunniteltu, epätodennäköisissä nurkissa tuli vastaan uusia mahdollisuuksia.  

Kävin sopimassa eräästä kuvauksesta ja huomasin suunnittelevani pian yhdessä tilaajan kanssa taidenäyttelyä ja livemusiikkitoteutuksia. Kävelin kameran kanssa vanhalle telakka-alueelle ja kuin tyhjästä ilmestynyt tuntematon henkilö ojensi korttinsa sanoen että hänellä olisi minulle keikka, rientäen sen jälkeen eteenpäin. 

Sunnuntaina laitoin viestiä kollegalle, jolta halusin ostaa valokuvataidetta. Hän vastasi että onnistuu ja kysyi samalla haluaisinko yhdeksi kirjoittajaksi hänen valokuvakirjaansa. Oli kuulemma vilkaissut tätä “blogia” ja tykännyt lukemastaan. Metodiksi hän ehdotti free jazz -tyyliä: valitsisin kirjasta kuvia jotka puhuttelisivat minua ja loisin niiden pohjalta vapaasti tekstiä. 

Tällaiset kohtaamiset ilahduttavat ja toisinaan myös imartelevat, mutta ennen kaikkea ne kertovat tilaajasta. Vaatii itsevarmuutta ja luottamusta omaan ammattitaitoon uskaltaa antaa tarpeeksi ennakkoluulottomia ja laveita toimeksiantoja. On usein epävarmuuden merkki, joskin inhimillistä, haluta ohjailla kaikkea pienistä asioista lähtien ja yrittää pitää kaikki langat käsissään. 

Minä kyllä vastaan free jazziin aina kun pyydetään. Improvisaatio toimii niin että tunnustellaan hieman, astutaan sisään rinkiin ja katsotaan mitä tulee. Saattaa tulla hillittyjä ja levollisia kitarasointuja tai sitten universumin ja puhtaiden äänten rajamailla käyskenteleviä pitkiä ja pihiseviä Pharoah Sanders -tenorisaksofonisooloja. Mikä parasta, lavalla ei ole koskaan yksin. 

Mielestäni tätä toimeksiantojen klassikkoa – Mick Jaggerin kirjettä Andy Warholille koskien vuoden 1969 Sticky Fingers -albumia – ei voi nostaa liian usein esille. Se on taidetta itsessään ja kuuluisi minkä tahansa viestintä-, taide- tai bisnesoppilaitoksen seinälle kehystettynä. Kuvassa vasemmalla itse kirje, oikealla lopputulos. Perään vielä Pharoah Sandersia lavalla.

Ja juu, se on oikea vetoketju.