Le soleil luit pour tout le monde (FB 12.4.2018)

Tänään aamulla Itäharjulla tapahtui kahden tyylikkään miehen kohtaaminen.

Toinen olin minä. Palasin hiekkateitä kävellen esikoulureissulta John Lennon -aurinkolaseissani, vastajauhetun kahvin ja vihersmoothien voimalla päivään nousseena, kasvoillani terve väri aamuisen vauvannostelun jäljiltä. Kevätaamun aurinko ja linnut olivat karistaneet edellisillan jalkapallovitutuksen (se ei ollut pilkku) tiehensä, askel oli kevyt. Hengitin sisään puutarhakaupunginosan raikasta ilmaa, puhaltelin ulos rakkautta.

Toinen oli vastaantuleva vanhempi herra. Kiinnitin häneen huomiota jo kaukaa. Ei takkia, vain violetti ohut neule sekä laadukkaan oloinen harmaa huivi. Jalassa nahkakengät ja konjakinväriset sammarit. Hän katseli lähinnä yläviistoon, kuin tervehtien maailmaa joka tänäkin aamuna aukesi hänelle kauniina mysteerinä. Ajattelin: tuollaisia miehiä voi olla vain Ranskassa tai Itäharjulla. Kun olimme tervehtimisetäisyydellä, hän hymyili niin että kahvin ja elämän kuluttamat hampaat – tuolla suulla on syöty ja suudeltu – paljastuivat, ja sanoi:

“Bonjour.”

Olinko yllättynyt? Enpä oikeastaan edes ollut. Yhtäkkiä ilma tuoksui samalta kuin Pariisin Latinalaisessa korttelissa aamuisin ja olin hetken ajan varma että minkä tahansa ympärillä olevan puutalon kellarista saisi tuoreita croissanteja, tulppaaneita ja sanomalehden kun vain pyytäisi. Ihmiset kantavat maailmaa mukanaan.

“Bonjour.”

Jatkoimme kulkuamme omiin suuntiimme, auringon jakaessa lämpönsä minun kasvoilleni, tämän herrasmiehen selkään sekä Itäharjun jo kohta vihertäville nurmikoille. Le soleil luit pour tout le monde.

Using Format